torstai 26. huhtikuuta 2012

Museoesineet kertovat osa1

Äänimittauslaite T.M.16/T.M.18

Teksti: Samuel Fabrin
Kuva: Sirkka Ojala

Suomen Tykistömuseon kolmannessa kerroksessa on monimutkaisen näköisen laitekokonaisuus. Kyseessä on ensimmäinen Suomen armeijan vuonna 1927 käyttöön ottama äänimittauslaite T.M.16/T.M.18.

Äänimittauksen alkuvaiheita

Äänimittauksen tarpeen taustalla oli tykistön suora-ammunnan muuttuminen epäsuoraksi tuleksi. Tuliasemat eivät enää olleet paikannettavissa suorina näköhavaintoina. Ensimmäisen maailmansodan muuttuessa asemasodaksi siirryttiin vähitellen pääosin epäsuoraan ammuntaan. Vastatykistötoiminnan ja vihollisen tykkien paikantamisen tarve kasvoi. Äänen etenemistä ja ääniaaltojen hyödyntämistä tykin paikannuksessa oli tutkittu jo 1900-luvun alussa. Maailmansodan aikainen saksalaisten mittausmenetelmä perustui kolmella kuuloasemalla subjektiivisesti tehtyihin havaintoihin. Äänten tuloaikojen eron perusteella leikattiin ampuvan tykin sijainti. Ranskassa äänimittaus perustui alusta alkaen mekaanisiin laitteisiin. Vuoden 1918 tapahtumien myötä saksalainen tekniikka tuli kuitenkin Suomessa ensimmäisenä tunnetuksi. 

Suomen ensimmäinen äänimittauslaite

Ensimmäiset äänimittauskokeet Suomessa suoritettiin Perkjärven leirillä 16.7.1920 silloisen eversti Vilho Petter Nenosen käskystä. Ne olivat subjektiivisiin havaintoihin perustuvia. Varsinaisen äänimittauslaitteen tarve virheiden pienentämiseksi oli selvä. Ranska suostui myymään Suomelle kaksi T.M.16/T.M.18 -äänimittauslaitteistoa ja majuri Hugo Karsten otti laitteet vastaan 18.5.1926. T.M.16/T.M.18 oli perusmalliltaan vuodelta 1916, mutta siihen oli tehty parannuksia vuoden 1918 mallin osilla. Kalusto oli siis maailmansodan ajan tuotantoa, eikä eri järjestelmien kokoaminen ollut onnistunut täysin toivotulla tavalla. Suomen olosuhteissa etenkin talviaika aiheutti hankaluuksia.  Vasta perusteellisten kokeiden jälkeen laitteet keväällä 1927 luovutettiin Mittauspatterille harjoituskalustoksi.

T.M.16/T.M.18 toiminnassa

 Majuri Karsten kirjoitti hankitun laitteen toimintaperiaatteista Tykistön Tarkastajan Toimiston julkaisussa ”Äänimittauslaitteet sekä niiden käyttöohjeet” vuodelta 1927:
”Äänimittauslaitteet merkitsevät keskusasemalla olevan merkitsijäkoneen tasaisen nopeasti liikkuvaan paperiliuskaan ne ajat, jolloin tykin laukauksen aikaansaamat ääniaallot saapuvat sopiville kuulopaikoille asetettuihin vastaanottajiin. Kolmen tahi useamman vastaanottajan aikaerojen perusteella voidaan nopeasti määrätä laukaistun tykin koordinaatit.”
T.M.16/T.M.18-laitteen vastaanottajat ovat noin 40 litran peltisiä, lieriön muotoisia manometrikoteloita ja niiden sisään sovitettuja mikrofonilaitteita (kuvassa vasemmalla). Vastaanottajat kytkettiin keskusasemaan. Paperiliuska kulki nokeamislaitteen kautta, jolloin toinen puoli paperista nokeentui asetyleenilampun liekissä. Toinen metallilieriö (kuvassa oikealla) on asetyleenigeneraattori, joka tuotti paperin nokeamislaitteessa tarvitun kaasun. Värähdinkynät piirsivät paperiin suoraa viivaa, kunnes äänisignaali sai kynän värähtämään.  Nokikerrokselle piirtynyt käyrä hävisi erittäin helposti, joten ennen paperin lukemista nokikerros oli vielä kiinnitettävä esimerkiksi vernissakerroksella.

Uudella kalustolla sotaan

T.M.16/T.M.18 oli mittausjoukkojen ainoa äänimittauslaite vuoteen 1933 asti, jolloin otettiin käyttöön majuri Karstenin suunnittelema kotimainen äänimittauskalusto Zerograf.  Talvisodassa rintamalla käytettiin Zerografin lisäksi Saksasta hankittua Siemensin äänimittauslaitetta. Myös nämä mallit ovat esillä Suomen Tykistömuseossa. Välirauhan aikana Suomeen saatiin myös unkarilaista Gamma-äänimittauskalustoa, Zerografeja valmistettiin lisää ja Saksasta ostettiin Siemensin laitteistoja. Ranskalaista T.M.16/T.M.18 -äänimittauslaitetta ei siis tarvittu rintamalla. Se on silti osa suomalaisen tykistötiedustelun kehitystä, jonka seurauksena talvi- ja jatkosodassa määritettiin äänimittauksella yli 4500 maalia.

Lähteitä:Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia – I osa. Suomen Kenttätykistön Säätiö. Helsinki 1989.
Paulaharju, Jyri: Mittauspatterista Tiedustelupatteristoon 1924–1994. Mittauspatteriston Kilta Ry. Hämeenlinna 1994.
Äänimittauslaitteet sekä niiden käyttöohjeet. Tykistön Tarkastajan Toimiston julkaisuja. Helsinki 1927.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tykistömuseon Mörssäri blogi on avattu. Tarinoita tykistöstä ja museolaisuudesta tulossa pian!